keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Kirjat sisustuksessa, vol 3

Kirjojen järjestely alkoi kirjahyllyn siivoamisella. Kannoin joitain kirjoja kirpparille ja otin sekä pokkareita että kaikkein suurikokoisimmat keittokirjat kokonaan hyllystä pois. Muutostöiden perimmäinen tavoite oli saada kirjoja paremmin esille, lähelle ja käyttöön, niin ettei yhdenkään kirjan löytäminen tai kaivaminen esiin olisi vaikeaa.



Pikkuneidin sänky makuuhuoneessa on tilanpuutteen vuoksi haasteellinen sijoittaa. Ikkunan alla olevan patterin termostaatti työntyy ikkunaseinältä ulos, eikä pinnasänky mahdu siksi yhtään lähemmäs peräseinää. Pinnasängyn ja seinän väliin jäävä kolo muuttui jotenkin tarkoituksenmukaisemmalle, kun hain parvekkeella viimeiset vuodet majailleet Pentikin sisustustikkaat pinnasängyn ja seinän väliin lepopaikaksi keskeneräisille kirjoille ja lehdille. Tikkaan askelmat merkitsevät paikan, josta jatkan lukemista seuraavalla kerralla.


Toiselle puolelle parisänkyä olemme jättäneet reitin kulkua varten auki, samoin senkin ovet auetessaan tarvitsevat tilaa sängyn suuntaan.



Reaktionopeutta testaavan hirvitaulun ostin syntymäpäivälahjaksi viime vuonna itse itselleni. Se oli niin sympaattinen, etten päässyt ohi!. Lipaston päälle on päätynyt paljon siivekkäitä, -maalaamani akvarelliperhoset, vanhat rosettirautaperhoset sekä rautakynttilänjalka riisutuin enkelinsiivin-, joten hirviaihe sopii joukkoon aivan yhtä hyvin kuin täytetyt eläimet biologianluokan lasikaappeihin.

Yöpöytää tilaan ei kummallekaan puolelle sänkyä enää mahdu. Miehen tavaroille löytyy laskupaikka senkin uumenista, minä taas sain näistä tikapuista kaipaamani paikan pienelle klipsillä kiinnitettävälle lukuvalolle.Valoa sänkyyn saatuani olen lukenut enemmän kuin vuosiin, siitä on tullut jokailtainen rutiini.



Viimeinen makuuhuoneesta löytyviin kirjoihin liittyvä kokeilu oli kirjatelineen ostaminen kirpputorilta eurolla. Nyt saan akvarellimaalausoppaani esille ja auki jostain seuraavaan maalauskertaan houkuttelevasta kohdasta!


Olohuoneen kirjoista olisi vielä muutama kuva, mutta niistä lisää taas myöhemmin!

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Kirjat sisustuksessa, vol 2

Taloyhtiön lehtikarusellista bongattu Kodin Kuvalehden numero 2 (10.1.2013) oli todellinen inspiraatiopurske, sillä sen kirjojen säilytystä käsittelevä artikkeli sai aikaan sellaisen energisen siivous- ja järjestelyvimman, että en muista toista jonkin lehtijutun perusteella koskaan saaneeni. Kiitos siis siitä lehden toimitukselle!

Meillä kirjasäilytykseen on liittynyt kaksi ongelmaa. 

  1. Kirjoja ei ole mitenkään älyttömän paljon, mutta silti kirjahyllyn mittoihin suhteutettuna liikaa. Kirjahylly on ollut nyt jo edesmenneen, rakkaan pappaani lahjarahoilla hankittu ensimmäinen uusi kaluste tähän ensimmäiseen yhteiseen kotiimme, ja siksi sitä ei kovin helposti vaihdeta.
  2. Sinänsä modulaarisen kirjahyllykokonaisuuden laajentaminen mietityttää: Miten yhdistetään uudenkirkkaita osia luonnonvalkoiseen, mutta jo käytössä auringon kellastamaan hyllykokonaisuuteen?
Suurin osa kirjoistamme on keittokirjoja, viinikirjallisuutta ja erilaiisa tieto- ja oppikirjoja ruokaan ja juomiin liittyen. Kaunokirjallisuutta hyllyssä on vain vähän, mutta sanakirjoja paljon. Heprea-venäjä -sanakirjakin tuntuu edelleen tärkeälle, vaikka en ole vuosiin opiskellut kumpaakaan. Pojan kirjat ovat pääosin hänen huoneessaan, mutta hänenkin kirjahyllynsä on niin täynnä, että kirjojen esiin ottaminen ja takaisinlaittaminen on hankalaa.
Lehtijutun kuvia oli ihana katsella. Kirjojen säilytysratkaisuja oli vaikka minkälaisia: kekseliäitä, klassisia ja enemmän muotoiluun kuin käytännöllisyyteen panostavia. Jutussa esiteltiin paljon lukevia ihmisiä ja heidän suhdettaan kirjojen säilytykseen. Lisäksi lukijat olivat lähettäneet ajatuksia kirjojen merkityksestä heille. Kaikki tämän blogipostauksen kuvat on skannattu Kodin Kuvalehden jutusta.

5. Bookrest-kirjaanlepuuttaja Scandinavian Design Center
6. Lack-hylly Ikea
7. Muuton hyllymoduulit Finnish Design Shop
Alkuperäiset kuvat lehteen valmistajilta.

9. Näkymätön, kirjan taakse piiloutuva pidike (kaksi kokoa), Hannas
10. String Pocket -hylly, Finnish Design Shop
11. Lovely Rita -kirjahylly Kartell Flagstore
12. Readers Nest, Paloranta
Alkuperäiset kuvat lehteen valmistajilta.



Väreittäin järjestellyt kirjahyllyt voivat sisustuselementteinä olla mukavan näköisiä, mutta etsin itse mieluummin kirjoja, jotka on järjestelty teemoittain tai aihekokonaisuuksittain. Silti rauhallinen kuva tyynestä Kaarinasta, joka järjestää kirjansa värijärjestykseen leikattuaan kirjojen irtokansista esittelytekstit ja liimattuaan ne kovan kannen sisäpuolelle, toi ihanalla tavalla lämpimät muistot mieleen kaikista lapsuuden kirjastotädeistä ja omasta työelämään tutustumisjaksosta kirjastossa ysiluokalla. Kaarinan kirjahylly olisi voinut olla minun mummini kirjahylly, siksikin kirjojen keskellä näytti olevan jotenkin turvallista.


Alkuperäinen kuva Jaakko Lukumaa (Kodin Kuvalehti 2/2013)


Alakuvassa taustalla oleva Erika tekee kirjoista houkuttelevia asetelmia perheenjäsenilleen ja ostaa kirjakaruselleja toisensa perään edellisen täytyttyä. Seuraavan sivun kuvissa kaunis Erika oli vaihtanut kampaustaan, ja  hymyili yhtä onnellisen näköisenä sohvan selkänojalla istuen kirja-aarteidensa keskellä. Eihän jutun luettuaan voinut tulla kuin hyvälle tuulelle ja lähteä valitsemaan seuraavaa romaania, johon tarttua! Näille ihmisille se tuntui olevan niin luontevaa, -kirjaan tuntui kerkiävän tarttua huolettomasti kuin kampaan konsanaan-, ja minä olin lukenut vain lomamatkoilla jo pitkään. Ihan ensin kuitenkin siivosin oman kirjahyllymme!

Alkuperäiset kuvat Jaakko Lukumaa (Kodin Kuvalehti 2/2013)

Lehtiartikkelista meille käyttöön jaloistuivat seuraavat ideat
  • kirjojen laittaminen esille asetelmiksi, jolloin niitä tulee luettua
  • kirjojen valitseminen näytille kauniin kannen perusteella ja "näyttelyn" uusiminen sopivin välein
  • laatikkomaiset kirjahyllyt -> osan kirjoista voisi kirjahyllyn sijaan laittaakin esille puulaatikoihin
  • säilytystilan varaaminen kirjaston kirjoille 
  • lepopaikka keskeneräiselle kirjalle 

Haluatteko nähdä kuvia meidän toteutuksestamme?

maanantai 20. toukokuuta 2013

Valkovuokkoja vihreän sävyillä

Meillä on onni asua lähellä merta ja suuria, vehreitä puolittain luonontilassa ja puolittain hoidettuina pidettyjä puistoalueita, jotka keväällä kukkivat valtoimenaan valkovuokkoja. Olemme tytön ja vaunujen kanssa kulkeneet kuuntelemassa pesänrakennuspuuhiensa lomassa iltakonsertteja pitäviä pikkulintuja siellä niin usein kuin vain suinkin olemme ehtineet. 

Linnunlaulua en osannut vangita akvarelliin, mutta valkovuokkoja piirtyi paperille lähes pelkästään vihreän sävyillä. Tätä maalatessa harjoittelin erityisesti sitä, että en maalannut noita kukkia ollenkaan vaan ainoastaan alueet kukkien ympäriltä, jolloin syntyivät myös terälehtien muodot. Postitin kuvasta kopion tänään Australiaan lähteneen paketin mukana, sillä  toivon kuvan tuovan muistoja Suomen toukokuusta siellä asuville miehen sukulaisille. Netin välityksellä kukat saavat onnittella kahta hyvää ystävää, jotka viettävät tänään syntymäpäiväänsä! Kuva aukeaa suuremmaksi uuteen ikkunaan sitä klikkaamalla.

Lyijykynäluonnos, akvarellivärit




perjantai 17. toukokuuta 2013

Kirjat sisustuksessa, vol 1

Kamalan paljon enempää lisäpuhtia en olisi voinut yhdestä lehtijutusta saada. Kodin Kuvalehden numero 2/2013 löytyi taloyhtiön lehtikarusellista, ja lehdessä esiteltiin paljon lukevien ihmisten ratkaisuja kirjojen säilytykseen. Minäkin halusin olla paljon lukeva ihminen, ja hurahdin aivan täysin, -toki kuukautiskierrossakin sattui varmaan otollinen hetki, se "vähän ennen", jolloin saa odottamattoman energiapiikin. Palataan toinen kerta lehtijuttuun ja sen vaikutuksiin!

Kirjoista sisustuksessa kuitenkin sen verran, että lähetin tänään Tarravimman "Ilmianna idea" -linkin kautta tällaisen piirustukseni ehdotukseksi uudesta sisustustarrasta. Mikäli idea kelpaa tuotantoon, sen suunnittelija saa suunnittelemansa sisustustarran veloituksetta itselleen. Ulkomaisista nettikaupoista löysin kirjahyllyaiheisia sisustustarroja monivärisinä, mutta mustavalkoista pelkkiä kirjoja esittävää en mistään, siksi piirsin sellaisen itse. Ellei ideani kelpaa tarraksi, siitä voisi tehdä vaikka mustiin kehyksiin julisteita. Minä pitäisin tällaisesta itse, entä te? Kooksi ajatelin noin metrin mittaa leveyssuunnassa.








keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Auringonkukkakirahvi ja puutarha Irlannissa

Ystäväni Kati Kirahvilasta kaipasi hyväntuulista luettavaa, josta ei ahdistu, - ei esimerkiksi mitään lasten kaltoinkohtelua tai onnettomia perhesuhteita. Kati asuu omakotitalossa ja hänellä on puutarha,  joten  ajattelin, että hän saattaisi pitää kirppiksellä vastaantulleesta Hanna Tuurin kirjasta Vihreän saaren puutarhoissa.

Tämän päivän maalausharjoitukseni oli kirjanmerkki Katille lähettämäni kirjan väliin. Nautinnollisia lukuhetkiä, ystäväni, postin pitäisi olla huomenna perillä!




Lyijykynäluonnos, akvarellivärit, -kynän reunustin vielä kapealla mustalla tussilla. Lopuksi laminoin kirjanmerkin, jotta siitä tulisi kestävämpi.

tiistai 7. toukokuuta 2013

Piirustuksia

Siirrän tänne toisesta blogistani nyt ne pari ensimmäistä tussipiirrosta, jotta Kulttuurikotilon sivuille jäisi itselleni muistoksi piirrustukseni tämän kuvataiteiluharrastuksen alkuvaiheista asti.


Oman elämänsä sankari

Sadepäivä

Bonuksena vielä
helmikuun lopun lyijykynäpiirros, josta tämä rohkeus kuvataiteiluun oikeastaan alkoi.

Lähekkäin

maanantai 6. toukokuuta 2013

Kahden kuvan verran kesämuistoja


Olen maalannut kaksi kesäistä akvarellia muistellen kesälomamatkojamme saaristoon. Pyrimme käymään joka vuosi Högsåran saarella Farmors Cafén ihanista antimista nauttimassa. Viime kesänä en enää raskauden loppumetreillä uskaltautunut kovin etäälle sovitusta synnytyssairaalasta, ja siksi ikävä Högsåraan on entistä suurempi!




Alempaa kuvaa maalatessani maalasin ensimmäistä kertaa nestepintaa. Kahvista heijastuvat sinisen kesätaivaan lisäksi päivänvarjo ja kaksi ihmishahmoa. Skannattuina kummankaan maalauksen värit eivät toistu aivan yhtä kirkkaina kuin mitä ne ovat luonnossa.

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Faces and spaces Galleria Contempo 4.5.-2.6.2013

Olimme perjantaina koko perheen voimin Galleria Contempossa taidenäyttelyn Faces and spaces avajaisissa. Yhteisnäyttelyssä on esillä Mika Törösen akvarelleja ja Kia Taegenin öljyväritöitä. Olin saanut kutsun liityttyäni jokin aika sitten taiteilija Mika Törösen postituslistalle ystäväni taidemaalari Seppo Iiskolan kerrottua minulle Törösen akvarelleista. Ja oikeassa Seppo olikin, pidin tauluista valtavasti.

Ensimmäisen kerran Mika Törösen kotisivuilla muutama viikko sitten vieraillessani en voinut pidätellä vahvaa tunnereaktiotani. Katselin maalauksia kotisohvallamme ja yritin vaivihkaa pyyhkiä kyyneleitä poskiltani niin, ettei muu perhe kiinnittäisi niihin huomiota. Olen itse haaveillut akvarellien maalaamisesta jokusen vuoden, mutta en ollut rohjennut tarttua väreihin siksi, että en pitänyt itseäni erityisen lahjakkaana kuvataiteissa. Ainakin oli olemassa paljon asioita, joissa olin paljon parempi. Kun pojan kummitätikin oli nyt jokin aika sitten lähtenyt akvarellikurssille, tulin viimein riittävän rohkeaksi yrittämään itsekin. Törösen akvarelleja katsellessa nousseet liikutuksen tunteet liittyivät valtavaan, kaikki aistit vanginneeseen aloittelijan tuntemaan nöyryyteen ja kunnioitukseen: Että joku osasi maalata niin upeasti! Alla olevassa kuvassa on eräs lempiteoksistani,  "Valonsäteitä".
 

Valonsäteitä
Kuva www.mikatoronen.com

Yritin analysoida vähän noloksikin kokemaani tunteenpurkaustani, sillä en ollut aiemmin kuvataiteesta liikuttunut kyyneliin. Mitä ihmettä minulle tapahtui, miksi juuri nämä teokset puhuttelivat minua niin kovasti?  Lista ei ollutkaan ihan lyhyt: Pidän Mika Törösen kaupunkikuviensa aihevalinnoista, sillä katunäkymät Helsingissä ovat minulle tuttuja. Pidän hänen tavastaan yhdistää suurpiirteistä, epätarkkaa maalaustapaa, jossa on käytetty suurilinjaisia siveltimenvetoja ja paljon vettä,  hyvin tarkkoihin muotoihin ja värivalintoihin, jotka kertovat rakennukset tunnistavalle katselijalle aivan täsmälleen, missä kadunkulmassa kulloinkin ollaan.
Räntää (Lönnrotinkatu)
Kuva www.mikatoronen.com
 
Ihailen Törösen tapaa maalata märkiä kadunpintoja, tienpinnan lätäköistä syntyneitä heijastuksia ja valoa, olipa kyseessä sitten auringon loiste puurykelmän lehvästön lomasta tai autojen valokiilat myöhäissyksyn räntäsateessa.. Teokset tuntuvat sopivilta kokonsa, aiheidensa ja värityksensä puolesta vaikkapa meidän kotiimme. Yksi syy, miksi taulut tuntuivat niin kiinnostavilta, on myös niiden hinnoittelu:  Niitä ei ole hinnoiteltu vain vannoutuneiden taiteenharrastajien ja -keräilijöiden kukkarolle sopiviksi, vaan jonkin tauluista voisi kuvitella ostavansa oikeasti. Sopivalta tuntuvan hinnoittelun kautta Törösen taiteesta taas tulee sellainen mielikuva, että taidetta ei tarvitse harrastaa vakavasti tai ymmärtää, ennen kuin voi jostain teoksesta vilpittömästi pitää ja nauttia. Mielenkiintoinen kehäpäätelmä ehkäpä, mutta se tuntuu kovin huojentavalta silloin, kun kuvataiteen kuluttajana tai -tekijänä on vasta matkansa alkumetreillä. 

Itse paikkoihin, joita Törönen maalaa, liittyy muistoja, jotka ovat minulle tärkeitä. Teoksiin syntyy omien muistojen kautta välitön tunneside."Valonsäteitä" -maalauksesta tulee välitön fiilis reissuista, joita olemme pojan kanssa tehneet Hietsun kirppikselle kesäviikonloppuisin, kun iltapäiväauringon lämmössä olemme vaellelleet Bulevardia takaisin keskustaan jäätelöitämme nautiskellen. Minun pieni poikani on jo kahdeksanvuotias, mutta tuohon tauluun tallentuu täysin subjektiivinen, näkymätön muisto hänestä jo matkarattaissa. Jollekin toiselle katselijalle sama taulu tuo mieleen aivan erilaisia muistoja, mutta teoksen omakohtaiseksi kokemisen tunteen voisin kuvitella olevan aivan yhtä voimakas. Siitä juuri pidän, koteihin ja kansalle tehdystä taiteesta. 

Kia Taegen oli minulle uusi taiteilija. Hän on vasta 23-vuotias, mutta selkeästi löytänyt oman ilmaisutapansa jo nyt. Öljyvärien käyttö on varmaa. Kian kookkaat 100 cm x 100 cm työt vaativat enemmän etäisyyttä katseluun ja enemmän tilaa ympärilleen kuin Mika Törösen työt.  Pidin taidokkaasti maalatuista ihmiskasvoista, jotka kätkeytyivät koivikkomaisemaan, kuten esimerkiksi teoksessa "Veronika der Lenz ist da".

 
Veronika der Lenz ist da
Kuva www.kiataegen.com
 


En ollut koskaan aikaisemmin käynyt taidenäyttelyn avajaistilaisuudessa. Siksi vähän jännitin,  miten kymmenkuinen tyttö ja kahdeksanvuotias poika siellä viihtyisivät, tai olisiko ylipäätään sopivaa viedä sinne lapsia, jotka saattaisivat häiritä muita näyttelyvieraita. Poika viihtyi mainiosti, joskin cocktail-palat ja hänelle tarjoiltu limsa olivat viihtymistä helpottamassa. Hänellekin useat Törösen taulujen paikoista olivat tuttuja ja taulut siksi kiinnostavia. Keksin, että annan hänelle etsintätehtäviä, jotka liittyivät taulujen aiheisiin, esim. "Etsi taulu, jossa ollaan Pohjoisrannassa", sillä hän piti aina samankaltaisista kysymyksistä Pikku Kakkosessa aikanaan tulleessa ohjelmassa "Taide on tehtävä". Pikkuneiti hermostui pariin otteeseen siitä, että hänelle tarjoiltiin vain pieni maistiaispala mainiota porkkanakakkua, mutta muuten käyntimme sujui ongelmitta. Oman kokemukseni perusteella uskallan kannustaa: Pienetkin lapset uskaltaa ottaa mukaan nauttimaan kuvataiteesta. Seuraavan kerran me kuitenkin otamme tytölle jotain omia maissinaksuja mukaan!

perjantai 3. toukokuuta 2013

Kulttuuria, kädentaitoja ja kuviokelluntaa?

Loin tänään tämän uuden blogin. Liikennevalolautasella, josta alkoi tulla aikamoinen asioiden sekamelska, haluan jatkossa keskittyä ruokaan, ravitsemukseen ja kehon hyvinvointiin liittyviin asioihin, kun taas tämä blogi saa sisällökseen käsityöt, kulttuuririennot, sisustusinspikset ja kaiken muun.  Laitetaan siksi samaan pakettiin kuviokelluntakin, - mistä sitä koskaan tietää ennalta, mihin vakavasti hurahtaa.

Kulttuurikotilo blogin nimenä kertoo siitä, kuinka tästä kolmion kokoisesta kerrostalokotilosta toivottavasti jossain vaiheessa hyvin harjoiteltuamme kuoriutuu kulttuurista monipuolisesti nauttiva perhe, joka osaa hyödyntää erityisesti pienelläkin budjetilla pääkaupunkiseudulla tarjolla olevia mahdollisuuksia. Kahden lapsen äitinä toivon voivani ohjata lapsiani luku- ja musiikkiharrastusten pariin. Nyt pienimmänkin siirryttyä omaan pinnasänkyynsä meidän vanhempien välistä olen yrittänyt häntä nukuttaessani hyödyntää aikaa lukemiseen. Kuukausi sitten hankitut akvarellivärit ovat monen vuoden unelma, ja näillä sivuilla varmaan vilahtelee paitsi käsitöitä, myös maalauksiani ja piirrustuksiani. "Kulttuurikoti" olisi ollut aivan liikaa, jotain liian hienoa, sivistynyttä ja korkeakulttuuriin rajoittunutta; siksi kotilo tässä yhteydessä toiminee sanavalintana paljon paremmin.