Olimme perjantaina koko perheen voimin Galleria Contempossa taidenäyttelyn Faces and spaces avajaisissa. Yhteisnäyttelyssä on esillä Mika Törösen akvarelleja ja Kia Taegenin öljyväritöitä. Olin saanut kutsun liityttyäni jokin aika sitten taiteilija Mika Törösen postituslistalle ystäväni taidemaalari Seppo Iiskolan kerrottua minulle Törösen akvarelleista. Ja oikeassa Seppo olikin, pidin tauluista valtavasti.
Ensimmäisen kerran Mika Törösen kotisivuilla muutama viikko sitten vieraillessani en voinut pidätellä vahvaa tunnereaktiotani. Katselin maalauksia kotisohvallamme ja yritin vaivihkaa pyyhkiä kyyneleitä poskiltani niin, ettei muu perhe kiinnittäisi niihin huomiota. Olen itse haaveillut akvarellien maalaamisesta jokusen vuoden, mutta en ollut rohjennut tarttua väreihin siksi, että en pitänyt itseäni erityisen lahjakkaana kuvataiteissa. Ainakin oli olemassa paljon asioita, joissa olin paljon parempi. Kun pojan kummitätikin oli nyt jokin aika sitten lähtenyt akvarellikurssille, tulin viimein riittävän rohkeaksi yrittämään itsekin. Törösen akvarelleja katsellessa nousseet liikutuksen tunteet liittyivät valtavaan, kaikki aistit vanginneeseen aloittelijan tuntemaan nöyryyteen ja kunnioitukseen: Että joku osasi maalata niin upeasti! Alla olevassa kuvassa on eräs lempiteoksistani, "Valonsäteitä".
 |
| Valonsäteitä Kuva www.mikatoronen.com |
Yritin analysoida vähän noloksikin kokemaani tunteenpurkaustani, sillä en ollut aiemmin kuvataiteesta liikuttunut kyyneliin. Mitä ihmettä minulle tapahtui, miksi juuri nämä teokset puhuttelivat minua niin kovasti? Lista ei ollutkaan ihan lyhyt: Pidän Mika Törösen kaupunkikuviensa aihevalinnoista, sillä katunäkymät Helsingissä ovat minulle tuttuja. Pidän hänen tavastaan yhdistää suurpiirteistä, epätarkkaa maalaustapaa, jossa on käytetty suurilinjaisia siveltimenvetoja ja paljon vettä, hyvin tarkkoihin muotoihin ja värivalintoihin, jotka kertovat rakennukset tunnistavalle katselijalle aivan täsmälleen, missä kadunkulmassa kulloinkin ollaan.
 |
| Räntää (Lönnrotinkatu) Kuva www.mikatoronen.com |
Ihailen Törösen tapaa maalata märkiä kadunpintoja, tienpinnan lätäköistä syntyneitä heijastuksia ja valoa, olipa kyseessä sitten auringon loiste puurykelmän lehvästön lomasta tai autojen valokiilat myöhäissyksyn räntäsateessa.. Teokset tuntuvat sopivilta kokonsa, aiheidensa ja värityksensä puolesta vaikkapa meidän kotiimme. Yksi syy, miksi taulut tuntuivat niin kiinnostavilta, on myös niiden hinnoittelu: Niitä ei ole hinnoiteltu vain vannoutuneiden taiteenharrastajien ja -keräilijöiden kukkarolle sopiviksi, vaan jonkin tauluista voisi kuvitella ostavansa oikeasti. Sopivalta tuntuvan hinnoittelun kautta Törösen taiteesta taas tulee sellainen mielikuva, että taidetta ei tarvitse harrastaa vakavasti tai ymmärtää, ennen kuin voi jostain teoksesta vilpittömästi pitää ja nauttia. Mielenkiintoinen kehäpäätelmä ehkäpä, mutta se tuntuu kovin huojentavalta silloin, kun kuvataiteen kuluttajana tai -tekijänä on vasta matkansa alkumetreillä.
Itse paikkoihin, joita Törönen maalaa, liittyy muistoja, jotka ovat
minulle tärkeitä. Teoksiin syntyy omien muistojen kautta välitön
tunneside."Valonsäteitä" -maalauksesta tulee välitön fiilis reissuista,
joita olemme pojan kanssa tehneet Hietsun kirppikselle
kesäviikonloppuisin, kun iltapäiväauringon lämmössä olemme vaellelleet
Bulevardia takaisin keskustaan jäätelöitämme nautiskellen. Minun pieni
poikani on jo kahdeksanvuotias, mutta tuohon tauluun tallentuu täysin
subjektiivinen, näkymätön muisto hänestä jo matkarattaissa. Jollekin toiselle katselijalle sama taulu tuo mieleen aivan erilaisia muistoja, mutta teoksen omakohtaiseksi kokemisen tunteen voisin kuvitella olevan aivan yhtä voimakas. Siitä juuri pidän, koteihin ja kansalle tehdystä taiteesta.
Kia Taegen oli minulle uusi taiteilija. Hän on
vasta 23-vuotias, mutta selkeästi löytänyt oman ilmaisutapansa jo nyt.
Öljyvärien käyttö on varmaa. Kian
kookkaat 100 cm x 100 cm työt vaativat enemmän etäisyyttä katseluun ja enemmän tilaa
ympärilleen kuin Mika Törösen työt. Pidin taidokkaasti maalatuista
ihmiskasvoista, jotka kätkeytyivät koivikkomaisemaan, kuten esimerkiksi teoksessa "Veronika der Lenz ist da".
 | |
| Veronika der Lenz ist da Kuva www.kiataegen.com |
En ollut koskaan aikaisemmin käynyt taidenäyttelyn avajaistilaisuudessa. Siksi vähän jännitin, miten kymmenkuinen tyttö ja kahdeksanvuotias poika siellä viihtyisivät, tai olisiko ylipäätään sopivaa viedä sinne lapsia, jotka saattaisivat häiritä muita näyttelyvieraita. Poika viihtyi mainiosti, joskin cocktail-palat ja hänelle tarjoiltu limsa olivat viihtymistä helpottamassa. Hänellekin useat Törösen taulujen paikoista olivat tuttuja ja taulut siksi kiinnostavia. Keksin, että annan hänelle etsintätehtäviä, jotka liittyivät taulujen aiheisiin, esim. "Etsi taulu, jossa ollaan Pohjoisrannassa", sillä hän piti aina samankaltaisista kysymyksistä Pikku Kakkosessa aikanaan tulleessa ohjelmassa "Taide on tehtävä". Pikkuneiti hermostui pariin otteeseen siitä, että hänelle tarjoiltiin vain pieni maistiaispala mainiota porkkanakakkua, mutta muuten käyntimme sujui ongelmitta. Oman kokemukseni perusteella uskallan kannustaa: Pienetkin lapset uskaltaa ottaa mukaan nauttimaan kuvataiteesta. Seuraavan kerran me kuitenkin otamme tytölle jotain omia maissinaksuja mukaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti